Komeetta

Kosmologit havaitsevat 95 prosentin todennäköisyydellä maapalloa kohti syöksyvän valtavan komeetan, joka osuessaan planeettaamme tuhoaisi kolmasosan eläinlajeista ja aiheuttaisi ennakoimattomia katastrofaalisia seurauksia.

Ihmiskunnan voisi pelastaa kansainvälisellä yhteistyöllä rakennettava monimutkainen ja kallis, mutta toteutettavissa oleva ohjusjärjestelmä, jolla komeetta yritettäisiin hajottaa ennen kuin se tuhoaa kaiken tieltään. Tiedeyhteisö kehottaa maailman valtioita nopeisiin toimiin ennennäkemättömän intensiivisillä vetoomuksilla, jotka nousevat kymmenien vuosien aikana kerätystä tutkimustiedosta.

Tiedemaailman jymyuutinen saavuttaa Suomen. Ensimmäisenä asiasta uutisoi Hesari, joka tiedustelee, mitä hyötyjä komeetan iskeytymisestä olisi Suomelle – vetäisikö esimerkiksi mäntysellun kauppa paremmin, se kun on tottunut kasvamaan pimeässä ja kylmässä? YLEn toimittaja kaivaa naftaliinista oman kaukoputkensa, katsoo taivaalle ja uutisoi tiedeyhteisön olevan väärässä.

EK aloittaa kiljumisen siitä, että Suomen kilpailukyky kärsii, jos komeetan torjumiseksi kerätään yrityksiltä veroja. Suuri osa politiikoista on kokonaan hiljaa. Ne jotka suostuvat kommentoimaan toteavat, että komeetta-asiat eivät kuulu tämän syksyn agendalle. Mediassa annetaan pieniä komeettavinkkejä: miten omia kattoparruja voi vahvistaa 3000 kilometriä tunnissa taivaalta syöksyvän kivenmurikan kestäviksi ja miltä vaatemuoti näyttää sitten, kun tuhkapilven alta pilkottavat ensimmäiset auringonsäteet sitten joskus 50 000 vuoden päästä.

Kansallisella tasolla kiljuvat EK:t, pienissä poteroissa nelivuotiskauttaan seivailevat kansanedustajat ja mukavuuden unholaan vaipuneet kansalaiset kertautuvat tsiljoonakertaisesti kansainvälisissä neuvotteluissa. Lopputuloksena maat kiistelevät viimeisiin minuutteihin asti, kenellä on vastuu rahoittaa ja aloittaa torjuntajärjestelmän kehittäminen ja ketä se hyödyttää projektin missäkin vaiheessa.

Komeetan iskeydyttyä jonnekin Tuvalun tienoille Suomessa on hyvin hiljaista. Syysillan ratossa kansa kerääntyy ikkunoihin katsomaan kaukaa hitaasti leviävää mustaa savupilveä. Rajavartiolaitoksen pojilla on varmaan aikamoinen homma sen pysäyttämisessä.

Sonja Vartiala

Teksti julkaistiin 21.10. Ilmastovanhempien blogissa

Ilmastotavis tulee ulos kaapista

Lentäminen on ilmastosynti, mutta maailmassa on paljon kiinnostavia paikkoja halvan lentomatkan päässä. Bussilla pääsee Helsingissä aika lähelle, mutta vaihtojahan on kaksi ja paluumatkalla paljon tavaraa – ja isoisältä peritty auto seisoo kadulla odottamassa. Media on esitellyt ilmastotaviksellekin IPCC:n, hiilinielut, Kioton päätökset ja päästökaupan konseptin. Ne ovat kuitenkin jääneet etäisiksi, vain termeiksi.

Kuulostaako tutulta? Tässä se oli, mukavuudenhaluinen ja tietämätön ilmastotavis on ulkona kaapista.

Entäpä tämä sitten: ilmastonmuutos ahdistaa ja houkutus lähteä vaikuttamaan kuluttajavalinnoilla on suuri. Mutta keiden ilmastovalinnoilla on merkitystä?





Kuten dokumentti kysyy: onko pienin vaikuttava yksikkö yksilö, kaikki suomalaiset vai koko Eurooppa? Entä jos tulen siihen tulokseen, että minun valinnoillani ei ole mitään merkitystä. Miten sen kanssa voi elää?

Toinen suuri kysymys omien ilmastoheikkouksien ja tietämättömyyden ääressä kuuluu: keiden pitää huolehtia ilmastonmuutoksesta. Kuinka ilmasto-orientoitunutta oman elämän pitää olla ja miten syvällisesti ilmiö on tunnettava, jotta sen pysäyttämiseksi voi vaatia päättäväisiä toimia?

Tuntuu siltä, että minun ja muiden tietämättömien ilmastotavisten on korkea aika tulla ulos kaapista ja kääntää vaativat katseet kohti päättäjiä. Kuluttaminen on sekin poliittista toimintaa, mutta poliitikoilta vaatiminen sitä vasta onkin. Pelottavaa, mutta totta: valtavan globaalin ongelman ääressä mukavuudenhalu ja tietämättömyys ovat huonoja tekosyitä olla näkemättä edes vaatimisen vaivaa.

Oikeastaan juuri ilmastotavisten kuuluukiin vaatia poliittista ilmastoselkärankaa. Me jos ketkä olemme siitä varmoja, että vaikka omilla ratkaisuillamme on merkitystä, vain poliittisin päätöksin tämä laiva kääntyy.

/Saara

Mikael Jungnerin vastaus

Kansanedustaja Mikael Jungnerin vastaus Rajalla 2013 -tiimin 5.10. lähettämään avoimeen kirjeeseen:

Tervehdys

Ajan kansanedustajana kolmea hanketta. Ensinnäkin Fennovoiman ydinvoimahankkeen on edettävä vielä tällä vaalikaudella. Ydinvoima on tehokas tapa tuottaa ilmastoystävällistä energiaa. Toiseksi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä on vahvistettava. Esimerkiksi suomalainen teräs on huomattavasti aasialaista terästä ilmastoystävällisempää. Kolmanneksi nostan metropolihallinnon. Pääkaupunkiseudun parempi kaavoitus tarkoittaa tiiviimpää ja toimivampaa yhteiskuntarakennetta ja se puolestaan vähentää ilmastorasitusta. Myös raideliikenteen edistäminen uusilla ratahankkeilla, sähköautoilun tukeminen ja vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen rakentaminen ajavat samaa tavoitetta. Mitään näistä ei tehdä näyttävillä yksilösuorituksilla mutta kaikilla näillä on tutkitusti todellista vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Terveisin,
Mikael

Avoin kirje kansanedustaja Mikael Jungnerille

Arvoisa kansanedustaja Mikael Jungner,

Arvostelitte eilen kovin sanoin ympäristöaktivistien toimintaa Venäjällä. Teidän mukaanne: "Nää ihmiset varmaan oikeesti uskoo, että nyt ne muuttaa maailmaa, mutta mä voin sanoa, että tällä ei todellakaan muuteta maailmaa yhtään mihinkään" ja että "...kansainvälinen politiikka on kuitenkin tehokkaampi tapa hoitaa tää (ilmastonmuutos)."

Olemme kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos tulisi ensisijaisesti hoitaa kansainvälisellä politiikalla – joka nousee aina kansallisesta politiikasta.

Suomen valtion ilmastopolitiikka on arvioitu kuudenneksi surkeimmaksi koko EU:ssa.

Mitä te Mikael Jungner hallituspuolueen kansanedustajana teette ilmastokatastrofin torjumiseksi?

Rajalla 2013 -tiimi

Rajalla 2013 vaatii päättäjiltä toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi

"Poliitikoilla on kaikki tieto, joka ilmaston muuttumisesta pitää tietää."

Näin totesi Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo Hesarin haastattelussa lauantaina. "Tutkijalle tilanne on turhauttava. Se tekee myös hieman kyyniseksi. Ihmiskunta saa sitä, mitä se ansaitsee", hän jatkoi.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuore raportti on karua luettavaa. Maapallon keskilämpötila on noussut jo melkein 0,9 astetta, jäätiköt sulavat, meret happamoituvat ja päästöt kasvavat entistä voimakkaammin. Ihmisen toiminnan merkitys lämpenemiseen on varmistunut.

Me emme suostu vaipumaan kyynisyyteen. Julkistimme tänään Rajalla 2013 -tempauksen verkkosivun,  joka seuraa tavallisten kansalaisten ponnisteluja päättäjien herättämiseksi.

Rajalla 2013 huipentuu Rautatientorilla 14.11. Varsovan ilmastokokouksen aikana järjestettävään kansalaisten yhteiseen mielenilmaukseen.

Me uskomme, että ilmastonmuutos on vakavin ihmiskuntaa uhkaava ongelma, jonka pysäyttämiseksi on aika lähteä kaduille vaatimaan päättäjiltä toimenpiteitä. Pikkusievien ekovinkkien sijaan ilmastonmuutoksesta tulee tehdä poliittinen kysymys.

Olethan mukana!

Lapioita ja hiekkasäkkejä Kansallisteatterin kellariin?

Kiribatin merivallit eivät enää riitä.
World Bank Photo Collection/Creative Commons

Ok. Suunnitteilla olevan tapahtumamme ideana on siis muodostaa pitkä ihmismuuri sille rajalle, jonne vesi voi nousta Helsingissä seuraavan sadan tai kahden sadan vuoden päästä.

Haluamme varmistaa, että Eiran ja Kaisaniemen jugend-taloissa varaudutaan tulvahuippuihin hiekkasäkkivarastolla ja paaluttamalla perustuksia? Ei sentään.

Raja on symbolinen ele, joka muistuttaa päättäjiä siitä, että ilmastonmuutos on karkaamassa käsistä. Paitsi, että osoitamme mieltä Suomen lepsua ilmastonmuutospolitiikkaa vastaan, haluamme muistuttaa kaikkia siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa myös Suomeen.

Mutta mihin vesi sitten Helsingissä nousee? Tosi asiassa kukaan ei taida tietää, sillä meren lämpölaajenemisesta ja jäätiköiden sulamisen määrästä ei vielä ole varmaa tietoa. Merenpinnan nousun vaikutukset kasvavat tulvissa ja sään ääri-ilmiöissä, jotka voivat moninkertaistaa haitat rannikkokaupungeissa.

Onneksi Helsinki sijaitsee Itämeren perukoilla – jääkauden jälkeinen maan kohoaminen ja Tanskan salmi suojaavat meitä pahimmilta meren pinnan nousun seurauksilta. Jos pääkaupunkimme olisi esimerkiksi Hollannin rannikolla saisimme käyttää jo nyt miljoonia euroja vuodessa nousevan meriveden haittojen ehkäisemiseen. Tyynenmeren saari Kiribati on jo aloittanut maakaupat pelastaakseen merenpinnan alle jäävän saarivaltionsa asukkaat.

Suomen Kuvalehti on laatinut Maanmittauslaitoksen lukuihin perustuvan karttasimulaation Helsingin vedenpinnan noususta ja mahdollisista tulvahuipuista. Sen mukaan Helsingissä tulisi varautua jopa 2,8 metrin tulvahuippuihin. Tämä on epätodennäköistä, mutta mahdollista seuraavan sadan vuoden aikana.

IPCC päivittää uudet arvionsa merenpinnan noususta seuraavan viikon aikana. Ennakkotietojen mukaan merenpinnan arvioidaan nousevan enemmän kuin aikaisemmin on luultu.

Helsingissä ilmastonmuutoksen negatiivisiin seurauksiin on varauduttu muun muassa erillisellä tulvastrategialla.

Varautuminen on tietysti viisasta ja hyvä juttu. Mielestämme kannattaisi kuitenkin tehdä kaikki ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi – vielä kun se on mahdollista.

Naming and shaming

”Congresswoman Michelle Bachman is incredibly dangerous. If you value your life, please seek shelter from Michelle Bachman.” 

Tällaista uutisointia hirmumyrskyistä visioi amerikkalainen ”Climate NameChange” -kampanja. Kampanjan tavoite on yksinkertainen: saada Maailman ilmatieteellinen järjestö WMO nimeämään maailmaa koettelevat hirmumyrskyt ja hurrikaanit niiden poliitikkojen mukaan, jotka pyrkivät estämään tai hidastamaan kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttamista.

Julkisuudessa käydään paljon keskustelua siitä, miten ilmastonmuutosta voidaan torjua arjessa. Syyllistämme itseämme yksityisautoilusta, kaukomatkailusta, lihansyönnistä. Ja ihan syystäkin, jokaisen on toki kannettava kortensa kekoon yhteisissä talkoissa. Samaan aikaan aivan liian moni poliitikko kuitenkin niin kansallisilla kuin kansainvälisillä areenoilla sulkee silmänsä, välttelee vastuuta, ja alistuu kovaäänisimpien edunvalvontaryhmittymien tahtoon. Eihän näin valtavan, koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskevan haasteen ratkaiseminen voi jäädä yksittäisen ihmisen kulutuspäätösten varaan? Eihän?

Vaikka meillä ei -vielä- pahoja hirmumyrskyjä olekaan, kukaan poliitikko olisi tuskin ilahtunut seuratessaan uutisista nimeään kantavan trombin tai myrskyn aiheuttamaa tuhoa ja kiukkua iltauutisista.

Ilmastolakikeskustelukin saisi uusia ulottuvuuksia syysmyrskyjen lähestyessä

/Terhi