Ilmastotavis tulee ulos kaapista

Lentäminen on ilmastosynti, mutta maailmassa on paljon kiinnostavia paikkoja halvan lentomatkan päässä. Bussilla pääsee Helsingissä aika lähelle, mutta vaihtojahan on kaksi ja paluumatkalla paljon tavaraa – ja isoisältä peritty auto seisoo kadulla odottamassa. Media on esitellyt ilmastotaviksellekin IPCC:n, hiilinielut, Kioton päätökset ja päästökaupan konseptin. Ne ovat kuitenkin jääneet etäisiksi, vain termeiksi.

Kuulostaako tutulta? Tässä se oli, mukavuudenhaluinen ja tietämätön ilmastotavis on ulkona kaapista.

Entäpä tämä sitten: ilmastonmuutos ahdistaa ja houkutus lähteä vaikuttamaan kuluttajavalinnoilla on suuri. Mutta keiden ilmastovalinnoilla on merkitystä?





Kuten dokumentti kysyy: onko pienin vaikuttava yksikkö yksilö, kaikki suomalaiset vai koko Eurooppa? Entä jos tulen siihen tulokseen, että minun valinnoillani ei ole mitään merkitystä. Miten sen kanssa voi elää?

Toinen suuri kysymys omien ilmastoheikkouksien ja tietämättömyyden ääressä kuuluu: keiden pitää huolehtia ilmastonmuutoksesta. Kuinka ilmasto-orientoitunutta oman elämän pitää olla ja miten syvällisesti ilmiö on tunnettava, jotta sen pysäyttämiseksi voi vaatia päättäväisiä toimia?

Tuntuu siltä, että minun ja muiden tietämättömien ilmastotavisten on korkea aika tulla ulos kaapista ja kääntää vaativat katseet kohti päättäjiä. Kuluttaminen on sekin poliittista toimintaa, mutta poliitikoilta vaatiminen sitä vasta onkin. Pelottavaa, mutta totta: valtavan globaalin ongelman ääressä mukavuudenhalu ja tietämättömyys ovat huonoja tekosyitä olla näkemättä edes vaatimisen vaivaa.

Oikeastaan juuri ilmastotavisten kuuluukiin vaatia poliittista ilmastoselkärankaa. Me jos ketkä olemme siitä varmoja, että vaikka omilla ratkaisuillamme on merkitystä, vain poliittisin päätöksin tämä laiva kääntyy.

/Saara