lauantai 28. syyskuuta 2013

Rajalla 2013 vaatii päättäjiltä toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi

"Poliitikoilla on kaikki tieto, joka ilmaston muuttumisesta pitää tietää."

Näin totesi Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo Hesarin haastattelussa lauantaina. "Tutkijalle tilanne on turhauttava. Se tekee myös hieman kyyniseksi. Ihmiskunta saa sitä, mitä se ansaitsee", hän jatkoi.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuore raportti on karua luettavaa. Maapallon keskilämpötila on noussut jo melkein 0,9 astetta, jäätiköt sulavat, meret happamoituvat ja päästöt kasvavat entistä voimakkaammin. Ihmisen toiminnan merkitys lämpenemiseen on varmistunut.

Me emme suostu vaipumaan kyynisyyteen. Julkistimme tänään Rajalla 2013 -tempauksen verkkosivun,  joka seuraa tavallisten kansalaisten ponnisteluja päättäjien herättämiseksi.

Rajalla 2013 huipentuu Rautatientorilla 14.11. Varsovan ilmastokokouksen aikana järjestettävään kansalaisten yhteiseen mielenilmaukseen.

Me uskomme, että ilmastonmuutos on vakavin ihmiskuntaa uhkaava ongelma, jonka pysäyttämiseksi on aika lähteä kaduille vaatimaan päättäjiltä toimenpiteitä. Pikkusievien ekovinkkien sijaan ilmastonmuutoksesta tulee tehdä poliittinen kysymys.

Olethan mukana!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lapioita ja hiekkasäkkejä Kansallisteatterin kellariin?

Kiribatin merivallit eivät enää riitä.
World Bank Photo Collection/Creative Commons
Ok. Suunnitteilla olevan tapahtumamme ideana on siis muodostaa pitkä ihmismuuri sille rajalle, jonne vesi voi nousta Helsingissä seuraavan sadan tai kahden sadan vuoden päästä.

Haluamme varmistaa, että Eiran ja Kaisaniemen jugend-taloissa varaudutaan tulvahuippuihin hiekkasäkkivarastolla ja paaluttamalla perustuksia? Ei sentään.

Raja on symbolinen ele, joka muistuttaa päättäjiä siitä, että ilmastonmuutos on karkaamassa käsistä. Paitsi, että osoitamme mieltä Suomen lepsua ilmastonmuutospolitiikkaa vastaan, haluamme muistuttaa kaikkia siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa myös Suomeen.

Mutta mihin vesi sitten Helsingissä nousee? Tosi asiassa kukaan ei taida tietää, sillä meren lämpölaajenemisesta ja jäätiköiden sulamisen määrästä ei vielä ole varmaa tietoa. Merenpinnan nousun vaikutukset kasvavat tulvissa ja sään ääri-ilmiöissä, jotka voivat moninkertaistaa haitat rannikkokaupungeissa.

Onneksi Helsinki sijaitsee Itämeren perukoilla – jääkauden jälkeinen maan kohoaminen ja Tanskan salmi suojaavat meitä pahimmilta meren pinnan nousun seurauksilta. Jos pääkaupunkimme olisi esimerkiksi Hollannin rannikolla saisimme käyttää jo nyt miljoonia euroja vuodessa nousevan meriveden haittojen ehkäisemiseen. Tyynenmeren saari Kiribati on jo aloittanut maakaupat pelastaakseen merenpinnan alle jäävän saarivaltionsa asukkaat.

Suomen Kuvalehti on laatinut Maanmittauslaitoksen lukuihin perustuvan karttasimulaation Helsingin vedenpinnan noususta ja mahdollisista tulvahuipuista. Sen mukaan Helsingissä tulisi varautua jopa 2,8 metrin tulvahuippuihin. Tämä on epätodennäköistä, mutta mahdollista seuraavan sadan vuoden aikana.

IPCC päivittää uudet arvionsa merenpinnan noususta seuraavan viikon aikana. Ennakkotietojen mukaan merenpinnan arvioidaan nousevan enemmän kuin aikaisemmin on luultu.

Helsingissä ilmastonmuutoksen negatiivisiin seurauksiin on varauduttu muun muassa erillisellä tulvastrategialla.

Varautuminen on tietysti viisasta ja hyvä juttu. Mielestämme kannattaisi kuitenkin tehdä kaikki ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi – vielä kun se on mahdollista.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Naming and shaming


”Congresswoman Michelle Bachman is incredibly dangerous. If you value your life, please seek shelter from Michelle Bachman.” 

Tällaista uutisointia hirmumyrskyistä visioi amerikkalainen ”Climate NameChange” -kampanja. Kampanjan tavoite on yksinkertainen: saada Maailman ilmatieteellinen järjestö WMO nimeämään maailmaa koettelevat hirmumyrskyt ja hurrikaanit niiden poliitikkojen mukaan, jotka pyrkivät estämään tai hidastamaan kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttamista.

Julkisuudessa käydään paljon keskustelua siitä, miten ilmastonmuutosta voidaan torjua arjessa. Syyllistämme itseämme yksityisautoilusta, kaukomatkailusta, lihansyönnistä. Ja ihan syystäkin, jokaisen on toki kannettava kortensa kekoon yhteisissä talkoissa. Samaan aikaan aivan liian moni poliitikko kuitenkin niin kansallisilla kuin kansainvälisillä areenoilla sulkee silmänsä, välttelee vastuuta, ja alistuu kovaäänisimpien edunvalvontaryhmittymien tahtoon. Eihän näin valtavan, koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskevan haasteen ratkaiseminen voi jäädä yksittäisen ihmisen kulutuspäätösten varaan? Eihän?

Vaikka meillä ei -vielä- pahoja hirmumyrskyjä olekaan, kukaan poliitikko olisi tuskin ilahtunut seuratessaan uutisista nimeään kantavan trombin tai myrskyn aiheuttamaa tuhoa ja kiukkua iltauutisista.

Ilmastolakikeskustelukin saisi uusia ulottuvuuksia syysmyrskyjen lähestyessä

/Terhi