Rajalla 2013 - kuvia tapahtumasta

Kuumentuneet kansalaiset's photostream on Flickr.

Sata ihmistä kokoontui Rautatientorille vaatimaan päättäjiltä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa 14.11.

Mitä Rajan jälkeen?

Ihmisketju Rautatientorilla muistutti torstaina 14.11. siitä, mihin vesi voi Helsingissä nousta seuraavan sadan vuoden aikana. Tavallisten ilmastosta huolestuneiden ihmisten tempauksessa vaadittiin Suomelta täyskäännöstä ilmastopolitiikassa. Entäs nyt, tempauksen jälkeen? Mitä pitäisi tehdä ilmastokatastrofin estämiseksi?

Maailma on täynnä vinkkilistoja, joiden avulla jokainen meistä voi pienentää hiilijalanjälkeään omin toimin. Nämä ovat yleensä ihan järkeviä ja aika helppoja juttuja. Mutta.

Päästöt pitäisi saada vähennettyä lähelle nollaa nopeasti. Tarvitsemme politiikkaa, joka laittaa rajat fossiilisten polttoaineiden käytölle. Rajalla-liikkeen vastaus kysymykseen “mitä sinä voit tehdä?” on arjen ekovinkkien sijaan tämä: ota sinulle kuuluva valta kansalaisena ja vaadi päättäjiltä parempaa ilmastopolitiikkaa. Listasimme muutamia ideoita siitä, mitä voisi tehdä:

• Mene mukaan sellaisten järjestöjen toimintaan, jotka vaikuttavat ilmastopolitiikkaan. 

• Vaadi ilmasto- ja energiapolitiikasta päättäviltä ministereiltä vahvaa ilmastolakia.Heihin voit vedota Globbarien ja Ilmastovanhempien sivuilta löytyvillä vetoomuksilla. Omin sanoin kirjoitettu viesti on tehokkain. 

• Oletko helsinkiläinen? Lähde mukaan Hiilivapaa Helsinki –kampanjaan ja auta varmistamaan, ettei kaupunkilaisten varoilla rahoiteta kivihiilen polton jatkamista. Muissa kunnissa ja kaupungeissa hiilivapautta voi edistää ilmastoaiheiseilla kuntalaisaloitteella , jollaisen voi tehdä kuka vain. 

• Osallistu 350 Suomen Rahat pois fossiilisista –kampanjaan. Kampanjan ensimmäinen vetoomus on osoitettu Oulun yliopistolle, jota vaaditaan irrottamaan investointinsa fossiilisista energiayhtiöistä. 

• Vaadi arktisen öljynporauksen lopettamista ja Sini Saarelan ja muiden arktisten aktivistien vapauttamista. 

• Kerää joukko kavereita ja järjestä oma ilmastotapahtuma. Niin mekin teimme! 

• Tule ulos kaapista ilmastohuolesi kanssa. Kirjoita mielipidekirjoitus aiheesta lehteen. Kerro ystäville, sukulaisille ja työkavereille, että olet tyytymätön Suomen ilmastopolitiikkaan ja haluat siihen muutosta. Älä murru, jos kohtaat kyynisiä ja torjuvia asenteita. Muista, että suomalaisten suuri enemmistö on kyselytutkimusten mukaan huolissaan ilmastonmuutoksesta. Sinä et ole yksin.

Miksi tulla Rajalle?

Rajalla 2013 -tempaus toteutuu huomenna: me huolestuneet kansalaiset muodostamme Rautatientorille ihmisketjun ja kerromme päättäjille, että ilmastonmuutos on aika ottaa kuolemanvakavasti.

Sillä kuolemanvakava kysymys se on – siitä muistuttaa Filippiinien tuhoisa taifuuni.

Uskomme – ja omasta kokemuksestamme tiedämme – että ihan tavalliset ihmiset ovat nyt huolissaan ilmastokriisistä. Ilmastokysymykset eivät vieläkään näy tarpeeksi päivänpolitiikassa. Niitä kuitenkin puidaan jo kodeissa ja työpaikkojen kahvihuoneissa, kadulla kohdatessa ja harrastusryhmässä.

Ja missä kaksi suomalaista keskustelee ilmastonmuutoksesta, useinkaan he eivät ole tyytyväisiä maamme ilmastotoimiin.

Tämä on lupaavaa. Tämä antaa toivoa.

Me tavalliset kansalaiset emme kuitenkaan ole ilmastotieteen tai -politiikan asiantuntijoita. Monikaan ei tiedä, mistä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tarkkaan ottaen päätetään – jos lopulta mistään. Kaikilla ei ole aikaa lukea hallituksen ilmastostrategiaa. Tiekartan valmistelusta lienee harva meistä perillä. Edes Ylen ilmastouutisointiin ei voi luottaa.

Monessa päässä kaihertaa tunne siitä, että jotakin tarttis tehdä – mutta kuinka lähteä mukaan, miten ottaa kantaa, jos ei kerkeä itse perehtyä ihan jokaiseen argumenttiin pohjamutia myöten?

Kuten nyt vaikkapa tämä “täyskäännös Suomen ilmastopolitiikkaan” – mitä sekin tarkoittaa? Eikö hallituksen ilmastolinjauksissa ole mitään hyvää? Tuleeko Rautatientorille jotain huligaaneja kiipeilemään köysiä pitkin aseman torniin? Ja keitä nämä Rajalla-tyypit oikeastaan ovat kritisoimaan päättäjien ilmastotoimia – onko niillä itsellään muka asiantuntemusta esittää jotain parempaa?

Yksi tulokulma asiaan on katsoa, mitä Suomen hallitus on jo sanonut tekevänsä ilmastokriisin hillitsemiseksi. Ilmastopoliittisessa strategiassaan hallitus lupaa mm.:

• Korvata kivihiilen käyttöä biomassalla 
• Jouduttaa tuulivoimaloiden rakentamista
• Vähentää turpeen energiakäyttöä
• Varmistaa pientuottajien pääsyn sähkömarkkinoille
• Lisätä jätteiden hyötykäyttöä
• Parantaa joukkoliikennettä
• Rahoittaa puhdasta teknologiaa
• Supistaa julkisen sektorin päästöjä
• Rakentaa korkeatasoisia pyöräteitä
• Tukea kestävää kulutusta

Tähän on valittu vain kymmenen kohtaa 55 sivun paksuisesta nivaskasta. Valikoiman olisi kieltämättä voinut tehdä toisinkin ja etsiä sellaisia hallituksen linjauksia, jotka todennäköisemmin herättävät eripuraa. Uskomme kuitenkin, että näistä kymmenestä toimesta jokainen löytää kohdan, joka tuntuu sekä tärkeältä että mieluisalta. Ilmastokriisin torjunta kun ei välttämättä kurjista omaakaan elämäämme – pikemminkin päinvastoin.

Haluatko parempia pyöräteitä? Kestävää kulutusta helpommaksi? Sujuvampaa joukkoliikennettä?  Hiilikasat pois Hanasaaresta?

Tämän kaiken hallitus on sinulle luvannut, ja muutakin.

Emme siis tarkkaan ottaen kutsu sinua Rautatientorille vaatimaan, että valtioneuvosto pyörtää kaiken tähän mennessä linjaamansa. Suomen ilmastostrategiassa on paljon hyvääkin.

Kutsumme sinut Rautatientorille vaatimaan, että Suomen ilmastopolitiikka saa viimeinkin vauhtia. Emme tahdo enää olla EU-maiden häntäpäässä. Tahdomme ilmastokysymysten priorisointia kaikessa päätöksenteossa. Tahdomme konkreettisia tekoja.

Ja heti. Koska samaan aikaan toisaalla ilmastonmuutos jo tappaa.

Miten kansanedustajat torjuvat ilmastokatastrofia?

Rajalla-tiimi lähetti 15 kansanedustajalle kyselyn siitä, miten he toimivat ilmastokatastrofin torjumiseksi. Kansanedustajia valittiin kaksi kaikista isoimmista puolueista, ja viestit lähetettiin kullekin edustajalle henkilökohtaisesti. SDP sai vain yhden viestin, sillä Mikael Jungner oli vastannut jo aiemmin.

Pohjustimme kyselyä IPCC:n tuoreen raportin löydöksillä ja kysyimme: "Miten te suomalaisena kansanedustajana toimitte ilmastokatastrofin torjumiseksi?" Kerroimme julkaisevamme edustajien vastaukset Rajalla 2013 -blogissa. 

Ensimmäiseen viestiimme saimme yhden vastauksen. Vasemmistoliiton Silvia Modig kirjoitti mm. näin:

"Mielestäni nyt ilmastonmuutos tiivistyy arktisen alueen tulevaisuuteen. Sitä voidaan pitää ihmiskunnan kohtalonkysymyksenä ilmastonmuutoksen suhteen. Jos haluamme voittaa taistelun ilmaston lämpenemistä vastaan on meidän hyväksyttävä ettemme voi hyödyntää valtaosaa arktisen fossiilisista varannoista.” 

Myös loppuosa Modigin viestistä käsitteli arktisen alueen luonnonsuojelun tarpeellisuutta. Pidämme Modigin Arktis-huolia aiheellisina, mutta kansanedustaja ei varsinaisesti vastannut kysymykseemme siitä, kuinka hän toimii työssään ilmastokriisin torjumiseksi. Olemme myös eri mieltä siitä, että ilmastokysymys palautuisi tai pelkistyisi arktisen alueen tulevaisuuteen. Toisaalta yksikään toinen kansanedustaja ei vastannut ensimmäiseen viestiimme mitään.

Ensimmäisen muistutusviestin jälkeen Vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto kirjoitti meille näin:

"Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on erittäin tärkeä tavoite, jonka puolesta toimin sekä kansanedustajana, että kaupunginvaltuutettuna.  

Me vihreät pyrimme saamaan Suomelle ja Euroopan unionille mahdollisimman kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet, joka samalla edesauttaisi globaalin ilmastosopimuksen syntymistä. Lisäksi haluamme päästä eroon nykyisistä ympäristölle haitallisista tuista, jotka vähentävät verokertymää ja tekevät ympäristön pilaamisesta kannattavampaa.” 

Lisäksi Alanko-Kahiluoto korosti, että ilmastokriisin torjuminen ei saa lisätä eriarvoisuutta. Hän oli ainoa ensimmäisellä muistutuskierroksella herännyt kansanedustaja.

Lähetimme vielä kolmannen muistutuksen. Kirjeessämme luki "Hei! Olisiko teillä mahdollista vastata tähän? Mielestämme asia on tärkeä :)"

Vihreiden Oras Tynkkynen vastasi:

"Ongelma on se, että työskentelen ilmastoasioiden parissa päivittäin ja listaaminen on työlästä. Katsotaan, missä vaiheessa ehdin laatia koosteen." 

Myöhemmin Tynkkynen palasi asiaan ja lähetti kieltämättä pitkän listan toimista, joita hän kansanedustajana tekee ilmastokriisin taltuttamiseksi. Tynkkynen on mm:

"[...] osallistunut 13:een YK:n ilmastokokoukseen Kioton kokouksesta lähtien, toiminut valtioneuvoston ilmastopoliittisena asiantuntijana, vastannut Vihreiden puolesta ilmastopolitiikkaa koskevien hallitusohjelman osien neuvottelemisesta kaksissa hallitusneuvotteluissa, toiminut kansainvälisestä ilmastopolitiikasta vastaavan eduskunnan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana ja kansallisesta ilmastopolitiikasta vastaavan talousvaliokunnan jäsenenä, istunut useiden ilmastonsuojelua käsittelevien tutkimus- ja muiden hankkeiden ohjausryhmissä sekä toiminut useana vuonna Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n raporttien asiantuntija-arvioijana.” 

Näitä neljää vastausta lukuunottamatta yrityksemme herättää keskustelua Suomen ilmastopolitiikasta epäonnistui surkeasti. Jäimme pohtimaan, miksi juuri kukaan ei vastannut.

Ehkä kansanedustajilla oli kiire? 

Varmasti. Tosin niin on meillä kaikilla muillakin. Ilmastonmuutoksen torjuminen on niin tärkeä asia, että huolestuneen kansalaisjoukon kysymykseen vastaamiseen olisi voinut löytyä hetki aikaa jossain kyselyn ja siitä lähetetyn kahden muistutusviestin lomassa.

Ehkä kaikilla edustajilla oli sama ongelma kuin Oras Tynkkysellä, joka kertoi, että toimii ilmastokatastrofin torjumiseksi päivittäin, ja koki kysymykseemme vastaamisen siksi hankalaksi?

Toivottavasti. Suomen ilmastopolitiikka kuitenkin arvioidaan kansainvälisessä vertailussa Euroopan 6. kehnoimmaksi. Suomi on sitoutunut pääosin luopumaan kivihiilestä vuoteen 2025 mennessä. Ohjauskeinot kuitenkin puuttuvat ja kivihiilen käyttö Suomessa on lisääntynyt. Ympäristöministeriön mukaan ympäristölle haitallisia tukia myönnetään maassamme lähes kolme miljardia euroa vuosittain. Suomen vuonna 2013 julkaistut päästövähennystavoitteet eivät ole riittäviä maapallon lämpenemisen pysäyttämiseksi alle kahteen asteeseen.

Ehkä osa kansanedustajista keskittyy työssään muihin teemoihin?

Ilmastopolitiikka ei ole ympäristöpolitiikkaa, vaan se liittyy kaikkiin politiikan aloihin. Ilmastonmuutos aiheuttaa pakolaisvirtoja, konflikteja resursseista, uusia pohjoiseen leviäviä tauteja, myrskyjä, muutoksia energiankäyttöön ja talouteen. Jos ilmastonmuutos pääsee karkaamaan käsistä kohtaamme kriisejä, joita tiedeyhteisö ei enää pysty ennakoimaan. Jos joku kuvittelee ilmastonmuutoksen olevan pelkkä ympäristöasia, hänen kannattaisi jo herätä.

Ehkä kaikki tarpeellinen on jo sanottu muilla foorumeilla?

Hallitusohjelman mukaan hallitus on sitoutunut EU:n yhteiseen tavoitteeseen ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta kahteen asteeseen. Lisäksi hallituksen "päämääränä on kehittää Suomesta hiilineutraali yhteiskunta sekä ympäristöosaamisen, puhtaan teknologian ja kestävän luonnonvarapolitiikan edelläkävijä". Kauniita sanoja – mutta tästä tavoitteesta ollaan todella kaukana.

Juhlallisia lupauksia riittää myös puolueiden omissa ohjelmissa. Esimerkiksi Keskustan puolueohjelmassa linjataan: "Suomen tulee olla aktiivinen toimija kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ja edelläkävijä kansallisessa ilmasto- ja energiapolitiikassa matkalla kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Tavoitteena on päästöneutraali Suomi vuoteen 2050 mennessä. Sen saavuttaminen edellyttää radikaalia energiatehokkuuden paranemista, fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvilla sekä päästöjen leikkausta kaikilla yhteiskunnan aloilla."

Perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet vähentämään päästöjä tasolle, joka rajoittaa ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen.

Me kansalaiset emme kuitenkaan enää tyydy juhlapuheisiin. Missä ovat teot?

Mitä Rajalla tapahtuu?

Rajalla -tempaus lähestyy, sillä torstaina 14.11. kello 8.30 kansalaiset lähettävät vahvan viestin päättäjille: Suomen löperöön ilmastopolitiikkaan on saatava täyskäännös!

Ihmisketju muodostetaan rajalle, jolle vesi seuraavan sadan vuoden aikana saattaa nousta, jos ilmaston lämpenemistä ei saada pysäytettyä.

Viestin lähettäminen on yksinkertaista:

Tapaamme torstaina 14.11. kello 8.25 Rautatientorin luistinradan Ateneumin puoleisessa päässä. 
Muodostamme ihmisketjun kello 8.30 alkaen. Raja on tullut vastaan, ja se seisoo tässä!

Ketju purkautuu kello 8.45. Palaamme arkiaskareisiin.

Päättäjille ja medialle kerrotaan kuvin ja sanoin, että kansalaisten mitta on tullut täyteen.

Tule ja ota paikkasi rajalla! Tätä aktivismia ei voi hoitaa hiiren klikkauksella – vaan kaikkia tarvitaan paikan päällä!

PS. Jos haluat lisäksi klikkailla, kutsu myös ystäväsi rajalle.

Julisteita ja flyereita jakoon!

Lataa ja tulosta Rajalla-tempauksen flyereita ja julisteita vietäväksi työpaikoille, kahviloihin, kouluihin - minne vaan. Tempaukseen on enää kaksi viikkoa aikaa, laitetaan sana kiertämään!

Flyeri >>
Juliste >>

Tule mukaan!

Rajalla-tiimin kaikille avoin suunnittelukokous pidetään keskiviikkona 30.10. klo 18 Tin Tin Tangossa. Tervetuloa mukaan!

Komeetta

Kosmologit havaitsevat 95 prosentin todennäköisyydellä maapalloa kohti syöksyvän valtavan komeetan, joka osuessaan planeettaamme tuhoaisi kolmasosan eläinlajeista ja aiheuttaisi ennakoimattomia katastrofaalisia seurauksia.

Ihmiskunnan voisi pelastaa kansainvälisellä yhteistyöllä rakennettava monimutkainen ja kallis, mutta toteutettavissa oleva ohjusjärjestelmä, jolla komeetta yritettäisiin hajottaa ennen kuin se tuhoaa kaiken tieltään. Tiedeyhteisö kehottaa maailman valtioita nopeisiin toimiin ennennäkemättömän intensiivisillä vetoomuksilla, jotka nousevat kymmenien vuosien aikana kerätystä tutkimustiedosta.

Tiedemaailman jymyuutinen saavuttaa Suomen. Ensimmäisenä asiasta uutisoi Hesari, joka tiedustelee, mitä hyötyjä komeetan iskeytymisestä olisi Suomelle – vetäisikö esimerkiksi mäntysellun kauppa paremmin, se kun on tottunut kasvamaan pimeässä ja kylmässä? YLEn toimittaja kaivaa naftaliinista oman kaukoputkensa, katsoo taivaalle ja uutisoi tiedeyhteisön olevan väärässä.

EK aloittaa kiljumisen siitä, että Suomen kilpailukyky kärsii, jos komeetan torjumiseksi kerätään yrityksiltä veroja. Suuri osa politiikoista on kokonaan hiljaa. Ne jotka suostuvat kommentoimaan toteavat, että komeetta-asiat eivät kuulu tämän syksyn agendalle. Mediassa annetaan pieniä komeettavinkkejä: miten omia kattoparruja voi vahvistaa 3000 kilometriä tunnissa taivaalta syöksyvän kivenmurikan kestäviksi ja miltä vaatemuoti näyttää sitten, kun tuhkapilven alta pilkottavat ensimmäiset auringonsäteet sitten joskus 50 000 vuoden päästä.

Kansallisella tasolla kiljuvat EK:t, pienissä poteroissa nelivuotiskauttaan seivailevat kansanedustajat ja mukavuuden unholaan vaipuneet kansalaiset kertautuvat tsiljoonakertaisesti kansainvälisissä neuvotteluissa. Lopputuloksena maat kiistelevät viimeisiin minuutteihin asti, kenellä on vastuu rahoittaa ja aloittaa torjuntajärjestelmän kehittäminen ja ketä se hyödyttää projektin missäkin vaiheessa.

Komeetan iskeydyttyä jonnekin Tuvalun tienoille Suomessa on hyvin hiljaista. Syysillan ratossa kansa kerääntyy ikkunoihin katsomaan kaukaa hitaasti leviävää mustaa savupilveä. Rajavartiolaitoksen pojilla on varmaan aikamoinen homma sen pysäyttämisessä.

Sonja Vartiala

Teksti julkaistiin 21.10. Ilmastovanhempien blogissa

Ilmastotavis tulee ulos kaapista

Lentäminen on ilmastosynti, mutta maailmassa on paljon kiinnostavia paikkoja halvan lentomatkan päässä. Bussilla pääsee Helsingissä aika lähelle, mutta vaihtojahan on kaksi ja paluumatkalla paljon tavaraa – ja isoisältä peritty auto seisoo kadulla odottamassa. Media on esitellyt ilmastotaviksellekin IPCC:n, hiilinielut, Kioton päätökset ja päästökaupan konseptin. Ne ovat kuitenkin jääneet etäisiksi, vain termeiksi.

Kuulostaako tutulta? Tässä se oli, mukavuudenhaluinen ja tietämätön ilmastotavis on ulkona kaapista.

Entäpä tämä sitten: ilmastonmuutos ahdistaa ja houkutus lähteä vaikuttamaan kuluttajavalinnoilla on suuri. Mutta keiden ilmastovalinnoilla on merkitystä?





Kuten dokumentti kysyy: onko pienin vaikuttava yksikkö yksilö, kaikki suomalaiset vai koko Eurooppa? Entä jos tulen siihen tulokseen, että minun valinnoillani ei ole mitään merkitystä. Miten sen kanssa voi elää?

Toinen suuri kysymys omien ilmastoheikkouksien ja tietämättömyyden ääressä kuuluu: keiden pitää huolehtia ilmastonmuutoksesta. Kuinka ilmasto-orientoitunutta oman elämän pitää olla ja miten syvällisesti ilmiö on tunnettava, jotta sen pysäyttämiseksi voi vaatia päättäväisiä toimia?

Tuntuu siltä, että minun ja muiden tietämättömien ilmastotavisten on korkea aika tulla ulos kaapista ja kääntää vaativat katseet kohti päättäjiä. Kuluttaminen on sekin poliittista toimintaa, mutta poliitikoilta vaatiminen sitä vasta onkin. Pelottavaa, mutta totta: valtavan globaalin ongelman ääressä mukavuudenhalu ja tietämättömyys ovat huonoja tekosyitä olla näkemättä edes vaatimisen vaivaa.

Oikeastaan juuri ilmastotavisten kuuluukiin vaatia poliittista ilmastoselkärankaa. Me jos ketkä olemme siitä varmoja, että vaikka omilla ratkaisuillamme on merkitystä, vain poliittisin päätöksin tämä laiva kääntyy.

/Saara

Mikael Jungnerin vastaus

Kansanedustaja Mikael Jungnerin vastaus Rajalla 2013 -tiimin 5.10. lähettämään avoimeen kirjeeseen:

Tervehdys

Ajan kansanedustajana kolmea hanketta. Ensinnäkin Fennovoiman ydinvoimahankkeen on edettävä vielä tällä vaalikaudella. Ydinvoima on tehokas tapa tuottaa ilmastoystävällistä energiaa. Toiseksi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä on vahvistettava. Esimerkiksi suomalainen teräs on huomattavasti aasialaista terästä ilmastoystävällisempää. Kolmanneksi nostan metropolihallinnon. Pääkaupunkiseudun parempi kaavoitus tarkoittaa tiiviimpää ja toimivampaa yhteiskuntarakennetta ja se puolestaan vähentää ilmastorasitusta. Myös raideliikenteen edistäminen uusilla ratahankkeilla, sähköautoilun tukeminen ja vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen rakentaminen ajavat samaa tavoitetta. Mitään näistä ei tehdä näyttävillä yksilösuorituksilla mutta kaikilla näillä on tutkitusti todellista vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Terveisin,
Mikael

Avoin kirje kansanedustaja Mikael Jungnerille

Arvoisa kansanedustaja Mikael Jungner,

Arvostelitte eilen kovin sanoin ympäristöaktivistien toimintaa Venäjällä. Teidän mukaanne: "Nää ihmiset varmaan oikeesti uskoo, että nyt ne muuttaa maailmaa, mutta mä voin sanoa, että tällä ei todellakaan muuteta maailmaa yhtään mihinkään" ja että "...kansainvälinen politiikka on kuitenkin tehokkaampi tapa hoitaa tää (ilmastonmuutos)."

Olemme kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos tulisi ensisijaisesti hoitaa kansainvälisellä politiikalla – joka nousee aina kansallisesta politiikasta.

Suomen valtion ilmastopolitiikka on arvioitu kuudenneksi surkeimmaksi koko EU:ssa.

Mitä te Mikael Jungner hallituspuolueen kansanedustajana teette ilmastokatastrofin torjumiseksi?

Rajalla 2013 -tiimi

Rajalla 2013 vaatii päättäjiltä toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi

"Poliitikoilla on kaikki tieto, joka ilmaston muuttumisesta pitää tietää."

Näin totesi Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo Hesarin haastattelussa lauantaina. "Tutkijalle tilanne on turhauttava. Se tekee myös hieman kyyniseksi. Ihmiskunta saa sitä, mitä se ansaitsee", hän jatkoi.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuore raportti on karua luettavaa. Maapallon keskilämpötila on noussut jo melkein 0,9 astetta, jäätiköt sulavat, meret happamoituvat ja päästöt kasvavat entistä voimakkaammin. Ihmisen toiminnan merkitys lämpenemiseen on varmistunut.

Me emme suostu vaipumaan kyynisyyteen. Julkistimme tänään Rajalla 2013 -tempauksen verkkosivun,  joka seuraa tavallisten kansalaisten ponnisteluja päättäjien herättämiseksi.

Rajalla 2013 huipentuu Rautatientorilla 14.11. Varsovan ilmastokokouksen aikana järjestettävään kansalaisten yhteiseen mielenilmaukseen.

Me uskomme, että ilmastonmuutos on vakavin ihmiskuntaa uhkaava ongelma, jonka pysäyttämiseksi on aika lähteä kaduille vaatimaan päättäjiltä toimenpiteitä. Pikkusievien ekovinkkien sijaan ilmastonmuutoksesta tulee tehdä poliittinen kysymys.

Olethan mukana!